Pacta sunt servanda – Sopimukset on pidettävä

Pj:n mietteitä päivän poliittisesta tilanteesta.

Pacta sunt servanda – Sopimukset on pidettävä

Näillä sanoilla evästi minua jo ensimmäisiä työlainsäädännön oppitunteja pitänyt Jaakko Harjula, kertoi koko suomalaisen lainsäädännön perustuvan tuon lauseen pohjalle. Siihen on ollut luottaminen ja se onkin oiva tae yhteiskuntarauhan säilyttämiselle. Nytkö tämä on tiensä päässä?

Hallitus on antanut omat ukaasinsa talouden kohentamiseksi ja tämäkin lista oli suoraan työnantajajärjestön papereista, mitään todellista logiikkaa ei näillä toimenpiteillä ja niiden seuraamuksilla ei ole. Tämän hallituksen toiminnassa se ei ole ollutkaan oleellista. Kaikki on jo ymmärtäneet, että koko yhteiskuntasopimus oli pelkkä teatteri, kaikkea sitä sopimus nimen alla voi tehdäkin kun vain on riittävän härski. Nyt sitten sen ”kaatumisen” varjolla vielä yritetään tätäkin.

Kun eduskuntavaalit oli viimeksi käyty, mietin monta päivää kotihommien lomassa, että onko tässä omassa toiminnassani enää mitään mieltä. Kohta kaksikymmentä vuotta olen eri luottamustehtävien kautta käyttänyt aikani pieni- ja keskituloisen, perheellisen, työttömän ja työeläkeläisen jne… asioiden ajamiseen. Toisin sanoen tavallisen suomalaisen ihmisen, joiden varassa tämä yhteiskunta pyörii. Olen ajanut asioita, joilla itseni, yksinelävän työssäkäyvän osalle sälytetään maksuja, jotta sitten perheellisen tai sitten työttömän elintaso säilyisi paremmin. Samoin tukenut lapsiperheiden asemaa ja koulutusta. Kuitenkin sitten ne jotka eniten hyötyvät tästä, jättävät vaaleissa äänestämättä tai äänestävät niitä, jotka vain huonontavat asemaansa. Tuntui että tätäkö nyt kansa haluaa, että miksi helvetissä minä sitten panen hanttiin? (Vastaus on: Koska se on minusta oikein). Jokainen vähänkään politiikkaan perehtynyt tiesi, että tällä hallituskokoonpanolla on tulossa heikennyksiä ja vähennyksiä ja työntekijöille kuonoon. Täytyy myöntää, että tällaista röyhkeyttä en osannut odottaa.

Vaikka ei nyt puuttuisi edes niihin kohteisiin, mihin hallitus on nyt näppinsä pistämässä, niin toimintatapa on se mikä kuvottaa. Hallitus ottaa oikeuden mennä muuttamaan toisten keskenään kompromissien kautta tehtyjä sopimuksia vain toista osapuolta hyödyttäen. Ei sovi länsimaiseen demokratiaan sopimusoikeuden ylikävely. Se että hallitustasolta näin toimitaan ja asetetaan palkkatasoja kuulostaa enemmän kommunistisen valtion tai diktatuurin menettelytavalta. Työoikeutta ja lakia opiskelleet ymmärtävät, että koko sopimusjärjestelmä uhkaa romuttua. Tai kertoohan sen jo ihan tavan järkikin.

Hallituksen esityksestä sen verran, että eihän näistä hyödy oikeasti juuri kukaan muu kuin suuria pääomia omistavat, pienyrittäjätkin tulevat kärsimään: Suurin osa pienyrittäjistä tuottaa tuotetta tai palvelua kotimarkkinoille ja kun keskipalkkoja alemmista palkoista leikataan, niin se on aivan suoraan ostovoimasta pois. Eli ravintolakäynneistä, matkailusta, takseista, partureista, remonteista ja muista ostoista. Lista on loputon. Alempipalkkaisten tienestit kiertävät melko suoraan takaisin talouden rattaisiin. Leikkausuhka kohdistuu tällä kertaa niihin, joiden palkasta nämä lisät muodostavat merkittävän osuuden.

Metalliliittolaiset eivät ole esitetyillä leikkauksilla suurin kärsijä, mutta olen iloinen, että vastarintaan on noustu välittömästi. Puheenjohtaja Riku Aalto on ollut hereillä. Sillä jos nyt tämä menettelytapa hyväksytään kaikessa hiljaisuudessa, niin meille koittavat kovat ajat. Ei se tähän jää! Kolme oikeistopuoluetta hallituksessa toimivat nyt suoraan pääoman hyväksi, yrittäjyydestä puhuminen on vain Troijan hevonen siinä leikissä.

Mikko Virolainen

Toijalan Metallityöväen ao 169 pj

Metallityöväen Liiton valtuuston jäsen.

Akaan kaupunginvaltuuston jäsen.