Pj:n mietteitä hallituksen toiminnasta.

Suomalainen johtamismalli ajoi teollisuuden alas, meneekö nyt koko maa?

Paikalle tulee uusi johtaja, joka aloittaa nopeasti ja neuvottelematta tekemään uudistuksia joiden vaikutuksia ei ole oikeasti kunnolla tutkittu ja asiantuntijoiden mukaan niillä ei ole edes toivottuja vaikutuksia. Tilanne mikä on monelle pääluottamusmiehelle tuttu, omistajien vaihtaessa yrityksessä toimitusjohtajaa, uusi tahtoo nopeasti saada oman kädenjälkensä näkyviin hinnalla millä tahansa. Tällä kertaa ei ole kysymys vain firmasta, vaan koko suomesta. Sipilän hallitus on tehnyt sen mitä heikko toimitusjohtaja tekee tullessaan firmaan. Sotkee koko pakan, sekoittaa toimivan järjestelmän ja sitten loppuaika meneekin selittelyyn, noloon pakitteluun ja kasvojen pelastamiseen, että voi alkaa hakemaan seuraavaa johtajan paikkaa itselleen.

Kokoomukselle tämä on unelmatilanne. Sipilän ottaessa työnantajajärjestöjen juoksupojan roolin, saa kokoomus rohkeimmat märät unensa esille tahraamatta kuitenkaan omaa julkisuuskuvaa kovin pahasti. Sipiläkin yrittää tehdä Soineja ja laittaa Vanhasen puhumaan ikävät asiat, mutta ei onnistu siinä kovin vakuuttavasti.  Koko johtokolmikko on kuitenkin äärimmäisen ylimielisiä, johtopäätökset ovat tehty keskenään ja asioista ei neuvotella. Tähänkin on monessa yrityksessä totuttu.

Valtiota ei johdeta kuin yritystä, yrityksessä valta on ihmisillä jotka sen omistaa ja päätarkoitus on tuottaa varallisuutta heille. Valtiossa vallan pitäisi olla kansalla, ihan kaikilla. Jos valtakirjan ottaa täysin valehtelemalla, niin siihen ei voi enää turvautua. Ymmärrän että Sipilä ja kumppanit ovat velkaa EK:lle, ovathan he taatusti saaneet huomattavaa tukea kampanjointiinsa sieltä, mutta kuitenkaan mikään EK:n tuki ei riitä jos kansa hylkää. Sipilällä on vielä naiivi ajatus siitä, että hän on kansan valitsema, tässä maassa ei kansa valitse pääministeriä ja vaikka äänivyöry tälle melko tuntemattomalle keskustalaiselle bisnesmiehelle oli kova, niin takki on kääntynyt pahasti vaalien jälkeen. Omassa puolueessaankin mies saa selitellä ja kuunnella korvat punaisina varsinkin keskustan perinteisiin periaatteisiin nojautuvien aktiivien kommentoidessa.

Nyt kun pikkuhiljaa vielä useakin riippumaton talousasiantuntija on ampunut alas nämä hallituksen toimet ja varsinkin ne uhkakuvat millä uudistuksia ajetaan, alkaa ehkä kansakin tajuamaan, että sitä on koko ajan vain peloteltu siirtämään varallisuuttaan taas kerran omistajien taskuun saamatta mitään todellista vastinetta. Kilpailukyky ja velka, niillähän meitä on peloteltu, mutta hallitus ei ole pystynyt selittämään miten nämä heidän ratkaisunsa siihen auttavat ja onko tilanteemme edes niin paha kuin annetaan ymmärtää. Kun sitten tutustuu tarkemmin mihin suomalaisten varat käytetään ja missä säkki vuotaa, niin heikko hallinto on yksi suurimmista tekijöistä. Hallintokuluihin on lapattu aina vaan enemmän ja enemmän rahaa viimeinen vuosikymmen-pari. Johtavien virkamiesten korkeisiin palkkoihin, asiantuntijapalkkioihin, poliittisiin avustajiin, konsultointiin ja vastaaviin. Kuntien osuus budjetista myös kasvaa, mutta kuntauudistusta ei saada tehtyä millään. Sote-uudistuksella voitaisiin oikeasti siirtää kunnilta 65-70% taloustaakasta pois ja organisoida koko touhu tehokkaammin, vähemmällä hallinnolla ja päällekkäisyyksillä. Väitän että täällä Tampereen lähinurkilla siitä hyötyisi viime kädessä jo myös asiakaskin.

Kun pitäisi puuttua rakenteeseen ja tehdä uudistuksia, niin säästetään itsemme kuoliaaksi. Kuulostaako tutulta? Tätähän se on ollut suomalainen teollisuus kohta parikymmentä vuotta. Näköalattomutta ja heikkoa johtamista. Yt-neuvottelusta toiseen kunnes ei ole enää yritystä. Ainoastaan sitkeästi omaa firmaansa johtaneet yrittäjät ovat innovoineet ja investoineet, vaikka pankit ovat parhaansa mukaan rahojaan heiltä pantanneet.

Eräs arvostamani johtaja sanoi minulle nuorena miehenä, että kuka tahansa osaa johtaa säästämällä, siihen riittää peruskoulun matematiikka, ne on sitten eri miehet mitkä saavat homman toimimaan. Jälkimmäiset ovat palkkansa ansainneet. Säästäminen leikkaamalla talouskasvun edellytyksiä on hölmöläisen hommaa. Valtiontaloudessa tämä pitää vielä paremmin paikkansa, kuin yritysmaailmassa.

Mikko Virolainen

Toijalan Metallityöväen ao 169:n puheenjohtaja

Akaan Kaupunginvaltuutettu

Metallin Liittovaltuuston jäsen