Puheenjohtajan mietteitä lakosta ja aktiivimallista
30.1.2018
|
EK ja työnantajaliitot ovat kovasti pahoittaneet mielensä. Teollisuusliitto, AKT ja Rakennusliitto julistivat poliittisen lakon. Monet muut liitot järjestävät poliittisia mielenilmauksia, joissa osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Työntekijöitä kutsutaan Helsinkiin SAK:n järjestämään mielenosoitukseen. Perjantaista tulossa porvarimedian mukaan lakkokaaos. Ihmiset eivät pääse töihin pääkaupunkiseudulla kun ilkeät lakkoilijat eivät kuskaa heitä. Ja me kaikki teemme tämän vain siksi, että työnantajat kärsisivät. Vai!? Olisiko uutisointi kuitenkin pelkää propagandaa ay-liikettä vastaan? Teollisuusliiton poliittinen lakko on suunnattu täysin ja vain ja ainoastaan hallituksen toimia vastaan. Työttömyysturvan heikennyksiä ei pitänyt enää tulla, kun liitto hyväksyi sen kirotun kikyn. Tästä huolimatta hallitus päätti hyväksyttää eduskunnassa työttömyysturvan aktiivimallin. Mallin, jolla ei ole muuta tarkoitusta, kuin alentaa työttömyysturvamenoja ja kaunistella tilastoja. Uusia työpaikkoja ei synny niin paljoa kuin olisi tarve ja te-keskuksen resurssit eivät riitä vastaamaan huutoon. Aktiivimallin kärsijäksi joutuvat eritoten nuoret, joilla ei ole työkokemusta. Työelämä on niin kiireistä ja resurssit vedetty tiukille, että löytyykö yrityksestä kouluttajaa uudelle tulevaisuuden työnsankarille. Myös lähellä 60 vuoden ikää on työllistyminen entistä hankalampaa. Lisäksi syrjäseuduilla asuvilla kansalaisilla ei ole työpaikkoja tarjolla yhtälailla kuin kaupunkikeskuksissa. Tämän seurauksena ihmisten olisi muutettava työn perässä. Toki tätähän tapahtuu paljonkin tänä päivänä, mutta kaikki ihmiset eivät ole tasavertaisessa asemassa työn perässä muuttamisen suhteen. Työuraorientoinut sinkkuihminen, joka ei ole rakentanut itselleen sosiaalista verkostoa lähiympäristöönsä, pystyy paljon helpommin vaihtamaan paikkakuntaa työtehtävien mukaan. Lapsiperheen omaava työntekijä onkin huomattavasti erilaisemmassa asemassa. Lapsi on joko päiväkodissa tai koulussa ja tälle on muodostunut turvallinen kasvuympäristö juuri sille paikkakunnalle. Puolisolla voi olla työpaikka myös lähellä. Tässä tilanteessa muuttaminen täysin toiseen ympäristöön voi aiheuttaa lapselle vakavia ongelmia sopeutua uuteen yhteisöön tai pahimmassa tapauksessa syrjäytymisen yhteiskunnasta. Kuinka käy oppimisen tämän jälkeen. Päiväkotipaikatkin ovat kiven alla tänä päivänä. Niitä ei välttämättä onnistu saamaan sillä aikataululla kuin olisi tarve, jotta pystyisi aloittamaan uudessa työpaikassa. Näitä ongelmia riittää muitakin, mutta listasin tähän ne mitkä itse koen pahimmaksi. Työllisyysasteen parantamisen eteen tarvitaan toimenpiteitä, mutta tämä maamme hallitus ei ole pystynyt keksimään muita kuin työttömiä kyykyttäviä malleja. Kun joskus duunarille antaisi porkkanaakin, sitä keppiä ei välttämättä tarvitsisi edes ottaa esille. Haluaisin vielä lopuksi korostaa, että me emme lakkoile työnantajia vastaan. Me haluamme osoittaa tyytymättömyytemme hallituksen politiikkaa kohtaan ja sopimusrikkomuksiin, etenkin työttömiä kohtaan. Liika on liikaa. Nyt meni Teollisuusliitollakin kuppi nurin niin voimakkaasti, että me näytämme vahvan lakkovoimamme 2.2. perjantaina.
|